Osaava <3 Osaaja / Blogisarja osa 33
Turva-alalla on monimuotoista osaamista, jota harvoin osataan hyödyntää työelämässä tarpeeksi laajalti. Osaava esittelee blogisarjassa näitä alan osaajia edistääkseen alan verkostoitumista. Saimme sarjan 33. blogiartikkeliin haastateltavaksi henkilön, joka on lähtöisin Kontulasta, eikä se ole hänestä mihinkään karissut.
Jari Hakanen on tutkimusprofessori Työterveyslaitoksella ja hän haluaa, että kaikki voisivat paremmin työelämässä.
Vastavirtaan, ehkä vahingossa
Jari Hakanen näyttää hymyilevän itsekseen, ei kuitenkaan ilkikurisesti, etähaastattelun edetessä. Usein tietty ilkikurisen ja positiivisen ilmeen yhdistelmä eksyy kasvoilleen.
– Aloin lukea Antti Eskolaa vahingossa
Eskola oli viime vuosisadan tärkeimpiä sosiaalipsykologian ja sosiologian tutkijoita Suomessa. Jari Hakanen ei vastaa kysymykseen siitä, miten joku alkaa vahingossa lukea sosiologiaa pohtivia kirjoja.
– Löysin itseni sosiaalipsykologian alalta lopulta
Pitkästä keskustelusta työhistoriastaan voisi poimia monia tarinoita. Ne summautuvat kuitenkin yhteen ajatukseen, siihen että Jari Hakanen on tehnyt sitä, mitä hän on halunnut. Aina se ei ole ollut helppoa, hän oli koulunsa ainoa punkkari satojen fiftareiden ja muiden alakulttuurien edustajien keskuudessa.
PunkToo:n herättämä keskustelu kyseisen alakulttuurin ongelmista ei lienee ollut yllätys kulttuurin seuraajille. Niin punk skenessä kuin muissakin alakulttuureissa on omat henkilöpalvontaan liittyvät ongelmansa. Jari Hakasen kanssa emme siitä puhu, keskustelu menee vastavirtaan ajankohtaisuudesta.
– Tein sairaalakuolemiseen liittyen graduni
Hakanen on ollut tekemässä maailmaa paremmaksi monista näkökulmista. Harvoin siten, miten yhteiskunta ehkä asioita haluaisi edistettävän, vaan siten missä hän on tuntenut voivansa vaikuttaa asioihin itselleen sopivalla tavalla.
Koko eloton ja elävä maailma on yhdessä, elämä on loistava mahdollisuus toteuttaa hyvän tekemisen roolia…meillä on lupa tehdä maailmasta parempi
Yleensä hyvän tekemisestä moralisoidaan siten, että se on velvoite. Jari Hakasen maailmassa ei ole velvoitteita, on punk-henkisyyttä ja asiat koetaan vähän eri näkökulmasta. Eettinen toiminta on mahdollisuus, jota voi halutessaan toteuttaa ja ilakoida siitä.
Syitä olemiselle, tekemiselle ja vähän kaikelle
Jari Hakanen on tutkinut työnimun merkitystä. Aiheesta on kirjoitettu tuhansia tekstejä ja keskustelu ei eksy sen suuntaan vahingossakaan.
– Pyrkimys…se tuottaa tarkoituksen tunteen…ei vain mukavaa, vaan myös itseltä vaativia asioita
Hakanen puhuu nopeasti, mutta yhdistellen ajatuksia aiemmista lauseista – ehkä jopa aiemmista keskusteluista, joita toinen osa puoli ei ole kanssaan käynyt. Silti sanomansa tulee ymmärrettyä, ehkä vahingossa.
Kun ihminen saa toteuttaa omia pyrkimyksiään, on tekeminen mielekkäämpää. Mutta olisi tekopyhää puhua jostain kutsumustyöstä, tai siitä että työ tekijäänsä palkitsee. Ei palkitse – siksi maksamme palkkaa työstä.
Mutta vaikka palkkaa maksettaisiin paljon, silti joissain organisaatioissa voidaan huonosti.
On huonoa johtamista, pahaa oloa, turhaa kärsimystä
Hakanen tietää tutkijana mistä puhuu – työolosuhteet eivät ole helposti hahmotettavia, vaan niihin pitää perehtyä syvällisesti. Ulkopuolisen on vaikeaa ymmärtää syitä sille, että jokin organisaatio voi hyvin ja toinen ei. Taustalla on yleensä pahaa oloa, joka heijastuu tekemiseen. Silloin ei riitä se, että saa tehdä ”kutsumustyötä”, vaan tarvitaan parempia ratkaisuja.
– Ei muutos vaadi mahdottomia, eikä se vaadi rahaa, se vaatii osaamista ja asennetta parempaan.
Jari Hakasen vastaus parempaa jaksamiseen on se, että huolehditaan toisistamme. Ollaan inhimillisiä, vastustetaan koneistoja ja ollaan aidosti läsnä.
– Rehkimisen vastineeksi annetaan kiitosta, apua ja tukea, kaikkea hyvää
Siinä on yksinkertainen vastaus monimutkaiseen ongelmaan. Ihminen voi paremmin, kun häntä kohdellaan ihmisenä – yksinkertaista, mutta helposti unohtuvaa. Mitä enemmän työpaikoilla ollaan ihmisiä toisillemme, sitä paremmin me kaikki voimme. Mitä paremmin me kaikki voimme, sitä turvallisempaa ja parempaa elämä. Luulisi sen riittävän syyksi sille, että ollaan ihmisiksi.
Jätepaperia
Jari Hakanen on kotoisin Kontulasta. Hän kasvoi erilaisuuden ja jopa syrjäytymisen keskuudessa.
On tullut liikuttua monenlaisissa porukoissa
Erilaisuuden ymmärtäminen lisää sivistystä – näkee maailman monimuotoisemmin. Hakanen sai kasvaa olosuhteissa, joita ei ehkä pidetty parhaimpina, mutta ne antoivat hänelle niitä työkaluja, joita hän yhä hyödyntää elämässään.
– Kyllähän sieltä poispääsy on ollut monelle hyvä asia ja toisaalta sieltä on saanut paljon hyvää ja elämään rikkautta
On hyvä ymmärtää oma historiansa ja sen jälkeen hahmottaa, että jokaisella on omansa. Työelämässä helposti kohtaamme vain ne ulkoiset asiantuntijabrändit, jotka unohtavat menneisyyden. Ei tietenkään pidä jäädä kiinni melankoliaan tai nostalgiaan. Sen sijaan on hyvä osata peilata omaa tekemistään menneisyyteensä ja suoda myös muille siihen tilaa – annetaan lupa toisillemme olla ihmisiä.
Opiskelujen kautta ihminen oppii teoriaa ja jonkin verran käytäntöä. Se ei silti määrittele kyvykkyyttä omaksua informaatiota, tai empatian määrää.
– Oli pakko opiskella, kun moniin duuneihin alettiin vaatia tutkintoja
Sen jälkeen sattuma johdatti Hakasen sosiaalipsykologian pariin. Isä oli merillä, kaverit jatkoivat tekniikan opiskelujen parissa, eikä punkkareita paljoa ollut.
Keräsin lapsena jätepaperia, siitä sai kolme penniä kilolta
Hakanen ei kerro asiaa voivotellakseen menneisyyttään, vaan ylpeänä omasta historiastaan. Eikä hän sano tutkintoakaan jätepaperiksi, vaikka niidenkin keräilystä ihmiselle maksetaan.
Hyvinvointivaltio
Miten päättää tekstiä, kun keskustelu on käynyt läpi Kontulan historian viimeiseltä kuudeltakymmeneltä vuodelta. On puhuttu punk-kulttuurin positiivisista puolista ja siinä sivussa jopa vähän työelämässä jaksamisesta.
Hyvinvointivaltio vaatii, että ihmiset voivat hyvin. Valtio itsessään ei voi voida hyvin tai huonosti, se vain on.
Jos vihaat pomoasi, on hyvä miettiä miksi
Jari Hakanen haluaa, että jokainen näkee iloisuuteen pyrkimisen mahdollisuutena. Ei hän syyllistä ketään, vaan herättelee ajatuksia.
– Liittyykö pomoviha työhösi, yritykseen, vai mihin, miksi vihataan? Ja toisaalta, hyvän pomon osuessa kohdalle, uskallatko kiittää ja kertoa muillekin.
Hyvinvointivaltio rakentuu sille, että työelämä on mielekästä jollain muotoa. Työtä pitää tehdä, koska se on yhteiskunnan perusvaatimus, jotta yhteiskunta toimii. Punk henkisyyttä on sitten kyseenalaistaa se, miten työtä tehdä ja mitä siltä saa vaatia.
Viha muuttuu kyynisyydeksi, silloin on ehkä jo myöhäistä hakea muutosta
Hakanen juttelee aiheesta pitkälti. Hän ei halua saarnata työelämän imusta luoden mielikuvia siitä, että työ on pelkkää nautintoa. Sitä se ei aina ole. Monelle työ on ensisijaisesti tapa toteuttaa yhteiskunnan perusvaatimuksia saadakseen pääomaa toteuttaakseen itseään – tai edes elääkseen. Samalla he ylläpitävät sitä hyvinvointia, ehkä eivät sitä edes tiedosta.
– Pitää antaa itselleen aikaa, aikaa nähdä ja kokea, pitää myös hyväksyä pettymyksiä
Jari Hakanen ei pelkää asioita, pelko ei ole punk henkisyyttä. Hän haluaa, että myös muut oppivat kohtamaan huonoja hetkiä positiivisesti.
– Kuinka moni työssä väsynyt on väsynyt työstä ja kuinka moni siihen, että työelämä ei vastannutkaan luotuja unelmia?
Ei syyttelyä, vaan ymmärryksen hakemista. Hyvinvointi lähtee itsestään ja joskus on pakko hyväksyä epäonnea, huonoja hetkiä ja tietynlaista rankkuutta.
– Pitkäkestoisena se on tietenkin väärin
Moni hakee liian myöhään apua, kun yhteiskunta on myynyt heille ajatuksen kärsimyksestä. Työelämä voi olla kärsimystä toisinaan, mutta elämän ei sitä pitäisi olla. Jakamiseen pitää uskaltaa pyytää apua ennen kuin on liian myöhäistä – se ylläpitää hyvinvointivaltiota. Meillä on mahdollisuus tehdä asiat oikein, toimia hyvin. Se oikeus kannattaa käyttää.
Ihmisen ei kannata jäädä yksin
Ei niin, ei edes vahingossa. Jari Hakanen sanoo painavia sanoja lämmöllä ja jopa huumorilla. Hänen maailmassaan ei kukaan ole yksin ja siksi hän uskaltaa olla punk, vaikka olisikin ainoa punkkari.