Osaava <3 Osaaja / Blogisarja osa 32
Turva-alalla on monimuotoista osaamista, jota harvoin osataan hyödyntää työelämässä tarpeeksi laajalti. Osaava esittelee blogisarjassa näitä alan osaajia edistääkseen alan verkostoitumista. Saimme sarjan 32. blogiartikkeliin haastateltavaksi henkilön, joka työskentelee terveydenhuoltoalalla ja on tutkinut työntekijöihin kohdistuvia riskitilanteita ja sitä miten väkivalta on ratkaistavissa oleva ongelma.
Johanna Pulkkinen on työsuojelupäällikkö, mutta oikeasti hän on paljon enemmän. Hän haluaa muuttaa suhtautumisen väkivaltaa kohtaan reaalisemmaksi ja toimivammaksi.
Koska ihminen
Keskustelu soljuilee useissa näkökulmissa työturvallisuuden maailmassa. Moni ongelma kulminoituu siihen, että asioille voitaisiin tehdä jotain, mutta se vaatisi laajoja ratkaisuja. Ei ole helppoja oikoteitä poistamaan väkivallan tuottamia ahdinkoja.
Johanna Pulkkinen palaa usein keskustelussa siihen, ajatukseen että moni ongelma juontuu ihmisyydestä. Meillä jokaisella on omat ongelmamme, omat unelmamme ja vaikeuksien kerääntyessä toimimme helposti ulkoisesti epäloogisesti.
Koska ihminen
Kaikkea ei voi selittää paremmin tai järkevämmin. Eikä kaikkea ehkä tarvitsekaan selittää, kun tiedämme, miten yksilö- ja laumatasolla käyttäydymme yleisesti, jo siitä saamme paljon työkaluja tilanteiden kohtaamiseen.
– Tiedämme miten riskit pitäisi kartoittaa ja miten ne saataisiin hallintaan
Ongelma ei kumpua informaation puutteesta. Taustalla on rakenteellisia haasteita ja alueiden välillä on isoja eroja siinä, miten ongelmatilanteet käsitellään. Vielä suurempia eroja löytyy siitä, kuinka suuri vaikutus ongelmatilanteen raportilla on tekemiseen jatkossa.
24/7 valvonta ja vartiointi ei ole ratkaisu
Pulkkisen mainitsemat riskikartoitukset ja niihin annetut työkalut ovat olleet olemassa pitkään, miksi ne sitten eivät ole jalkautuneet kaikkialle?
– Koska ihminen
Hyviä tarinoita ja motivaatiota
Johanna Pulkkinen ei syyllistä ihmisiä tai ihmisyyttä. Se vain on osa yhteiskuntaa, että toisinaan asiat eivät mene matemaattisen täydellisesti. Siinä on myös kulttuurin rikkaus ja vastuullisten toimijoiden pitää kehittää ratkaisuja huomioiden ihmismielen heilahtelut.
– Ongelmatilanteet kyllä puidaan läpi, mutta helposti unohtuu puhua onnistumisista
Terveydenhuoltoala on ollut esillä väkivaltatilanteiden takia. Niin asiakkaiden kuin alan työntekijöiden tekemänä. Asiakkaiden suunnalta tuleva väkivallan uhka on tavallaan pakko hyväksyä, koska lakisääteisesti jokainen tulee palvella ihmisarvoa kunnioittaen.
Ei pidä hyväksyä väkivaltaa, sen uhka on ymmärrettävä siitä huolimatta
Pulkkinen haluaa alleviivata näiden asioiden eroa. Väkivallan uhka on stressitekijä ja sen johdosta syntyy ahdistusta ja poissaoloja. Sitä ei silti voida ikinä poistaa, uhka rakentuu ihmisyyden monimuotoisuuden ympärille.
Sen sijaan väkivalta voidaan jo nykyisellään estää terveydenhuoltoalalla. Eikä sitä pitäisi hyväksyä missään tilanteessa.
– Ehkä alalla on joissain paikoin sellaista turtumista, että näitähän nyt sattuu että asiakas puree käteen
Jälkikäteen kun näitä tilanteita käydään läpi, on helposti ensimmäinen reaktio se, että asialle ei voitu mitään.
– Kun niitä selvitetään, niin lähes aina löytyy jotain, mikä olisi estänyt tilanteen
Johanna Pulkkinen ei syyllistä väkivallan uhreja. Hänen sanomansa ei ole se, että syyllisiä pitää etsiä. Päinvastoin – ratkaisuja tulee käydä läpi säännöllisesti, että uhreja ei olisi.
Usein positiiviset tarinat jäävät kertomatta, eikä niistä silloin päästä oppimaan.
Pitäisi uskaltaa rohkeammin nostaa esille arkisia ratkaisuja
Työturvallisuuskulttuuri kehittyy terveydenhuollossa ja yhä enemmän kaikki väkivaltatilanteet halutaan käsitellä ja niistä oppia. Samalla tulisi oppia niistä tilanteista, missä mitään ei tapahtunutkaan.
– Meillä on todella korkealla tasolla turvallisuuskulttuuri, kun puhutaan esimerkiksi hygieniasta tai asiakkaiden turvallisuudesta
Terveydenhuoltoala on voinut pitää kiinni jopa huonosta työturvallisuudesta vedoten Hippokrateen valasta kumpuavaan vääristyneeseen etiikkaan – siinä terveydenhuoltoalan edustaja sulkee itsensä pois yhteiskunnasta.
Potilasturvallisuus on joskus selityksenä väkivaltaongelmille, sen ei pitäisi olla
Potilasturvallisuus ei toteudu silloin, kun työturvallisuus epäonnistuu. Vaikka hyvinvointialoilla ongelmiin yhä aktiivisemmin puututaan, yhä on jäljellä sankaruus-ajattelusta nousevaa uhriutumista ja uhriinnuttamista.
– Kyllähän jokaisen pitäisi ensin ajatella sitä, että voiko tehdä työnsä turvallisesti ja sen jälkeen vasta muut näkökulmat
Positiivisten arvojen kautta työturvallisuus ja turvallisuuskulttuuri etenee kohden parempia tilastoja. Kohden parempaa hyvinvointia, joka näkyy sitten asiakastyössäkin.
– Onhan se nyt selvä asia, että hyvinvoiva organisaatio pitää paremmin huolta asiakkaistaan
Siinä pitäisi olla motivaatiota tehdä muutosta. Tietenkin ne riskitilanteet tulee käsitellä ja niistä oppia, mutta ei saa unohtaa onnistumisia. Niitä on yhä enemmän ja Johanna Pulkkisella on ammattitaitoa yhä paremman huomisen tekemiseen.
Ratkaisuja, työkaluja ja arvoja
Johanna Pulkkinen on tutkinut väkivaltaa terveydenhuoltoalalla. Hän tekee töitä vähentääkseen väkivaltaisuudesta syntyviä ilmiöitä.
– Kognitiivinen ergonomia on tärkeä osa-alue kehittää
Pulkkinen puhuu hyvinvointialojen näkökulmasta, mutta sama ohje pätee kaikkialla. Työtehtävien rasittavuutta tulisi yhä paremmin mitata ja jaksottaa töitä siten, että yksilö saa ne hoidettua ilman liian suurta kuormittumista.
– On hyvä ymmärtää, että usein tilanteet ovat sellaisia, että siinä ei lisäresurssit auta, vaan parempi sitoutuminen tekemiseen
Asiassa ei haeta työntekijän syyllistämistä, vaan sitä, että jokaisella tulisi olla vastuu oman työnsä tekemisestä siten, että sen jaksaa tehdä hyvin.
– Esimerkillisyys on tärkeässä asemassa, poliittiset päättäjät, esihenkilöt ja kaikki työntekijät vaikuttavat siihen, että työstä uskalletaan puhua rakentavasti
Terveydenhuoltoala ei saa olla kiinni siitä, että se on kutsumusala. Moni organisaatio on aikanaan rakentunut sen ympärille ja ongelmana siinä on yksilön unohtaminen. Lopulta työssä kuormittuu liikaa ja alanvaihdokset lisääntyvät.
– Yksilötasolla huimia eroja, joku on kokenut koronavuoden hienona lisänä ja toisen se on ajanut loppuun
Jos pitkää keskustelua Johanna Pulkkisen kanssa pyrkii jotenkin tiivistämään, niin se kulminoituu yhteen lauseeseen. Ollaan jokainen yksilöitä, omine tarpeinemme. Meidän pitää itse uskaltaa puhua siitä, mikä on meille liikaa. Se vaatii turvallisuuskulttuuriin muutosta. Kun avoimuus on suuntana, tulokset seuraavat perässä, mutta se ei tapahdu hetkessä.
Koska ihminen.