Osaava <3 Osaaja / Blogisarja osa 17
Turva-alalla on monimuotoista osaamista, jota harvoin osataan hyödyntää työelämässä tarpeeksi laajalti. Osaava esittelee blogisarjassa näitä alan osaajia edistääkseen alan verkostoitumista. Saimme sarjan seitsemänteentoista blogiartikkeliin haastateltavaksi henkilön, joka tekemisellään vaikuttaa koko turva-alan maineeseen.
Aspo Storhammar on päivätyökseen Stadin ammattiopistolla kouluttamassa uusia turvallisuusalan osaajia. Etähaastattelumme tapahtuu myöhään illalla, koska aikataulut elävät paljon turva-alan monitekijällä. Storhammarilla virtaa riittää silti hyvään keskusteluun, joka lähtee liikkeelle hieman poikkeavalla tavalla.
Aivopesu on tarpeen
Aspo Storhammar on kokenut tekijä turvallisuuden kouluttajana. Turvallisuusalalla perustehtävissä mm. vartijan tulee osata toimia oikein hyvinkin haastavissa tilanteissa. Samalla yritysturvallisuuden kannalta tulisi jokaisen työntekijän osata hahmottaa valintojensa merkitys kokonaisuudelle.
– Usein pitää ensin tapahtua, että voidaan löytää syyllinen. Sitten ehkä jopa luvataan kehittää tekemistä
Storhammar ei tarkoita, että asiakkaansa, sidosryhmänsä tai oppilaansa eivät arvostaisi turva-alaa. Hän viittaa siihen, että perinteisesti turvallisuus on irrallaan muusta tekemisestä. Turvallisuuden merkitys ymmärretään yleensä vasta jälkikäteen, kun vahinko on päässyt sattumaan, eikä aina edes silloinkaan. Historiasta näitä esimerkkejä sitten kaivamalla voi kertoa nykyhetken epäilijälle syitä sille, miksi panostaa turvallisuuteen.
Miten sitten opettaa niitä toimenpiteitä, joiden merkitys heijastuu lopulta siten, että mitään ei tapahdu?
Jos saadaan jokainen käyttää edes 1% ajastaan turvallisuuteen, ei tarvita muuta
Tiivistys, mutta taustalla pitkä kokemus ja ymmärrys todellisuudesta.
– Yrityksissä ja julkisellakin sektorilla käytetään aikaa moneen. Jos aikaa varattaisiin myös siihen, että jokainen ymmärtää miksi ovet pitää lukita ja salasanoja vaihdella, saavutettaisiin laajalti hyviä tuloksia
Ongelmaksi nousee se, että ne tulokset ovat näkymättömiä. Kun mitään ei tapahdukaan, on vaikeaa todistaa, että jotain on saavutettu.
– Turvallisuus on kaikkien asia, se pitää opettaa jokaiselle
Keskustelussa esille nouseva sanavalinta ”aivopesu” tarkoittaa Storhammarille sitä, että arvostus turvallisuutta kohtaan pitäisi opettaa pienestä pitäen. Lapsia kasvatetaan välttämään epäilyttäviä yksilöitä, mikä harvoin on edes järkevä ajattelumalli (lapsiin kohdistuvien rikosten tekijät ovat lähes aina perhe- tai kaveripiiristä tulleita tekijöitä). Sen sijaan olisi järkevämpää opettaa turvallisuuden ajattelua. Miksi joissain asioissa on suurempi riski kuin jossain toisessa. Usein myös nostetaan pelottelulla esille epätodennäköisiä riskitilanteita, joka pahimmillaan voi opettaa, että turvallisuus on tarpeetonta.
– Turvallisuus oli pitkään kouluttamaton ala
Kun alalla ei ole ollut vahvaa akateemista taustaa pitkään, näkyy se myös alaan suhtautumisessa. Nykyään turva-ala on hyvin koulutettua ja sitä kehitetään aktiivisesti. Ehkä se aivopesu on tarpeen yhteiskunnalle, että turvallisuus nähtäisiin osana kaikkea.
Dokumentaatiouskovaisuudesta
Aspo Storhammar näkee alalle tulevien kautta maailman muutosta. Yhä enemmän nuoret hahmottavat turvallisuuden osana normaalia elämää. Sitä voisi jopa rinnastaa medialukutaitoon. Turvallisuuslukutaito voisi tarkoittaa sitä, että yksilö osaa hahmottaa riskitilanteita ja toimia niissä oikein.
Turvallisuuslukutaito kehittyy, mutta päättävässä asemassa on vielä paljon dokumentaatiouskovaisia.
– Luotetaan siihen, että ne pölyttyneet asiakirjat riittävät takaamaan turvallisuuden
Mikä ei tietenkään ole järkevää. Turvallisuutta ei voi paketoida kaappiin odottamaan epäturvallisuuden hetkiä.
– Turva-alla tekeminen on helposti liian palikoitunutta ja vastuut jaetaan siten, että yhteistyö ei ole kovinkaan sujuvaa
Etenkin tietoturva harvoin osaa keskustella henkilöturvan kanssa. Taustalla kuitenkin molemmilla pyrkimys takaamaan yhteisölle ja yksilölle toimintaympäristö, jossa ei pääse sattumaan pahaa. Silti nämä vastuut on usein jaettu organisaatioissa kauas toisistaan ja niitä tehdään eri tiimien toimesta.
– Yhteistyötä pitäisi lisätä, keskustelua avoimesti. Kansainväliset yritykset osaavat usein nämä asiat paremmin.
Taustalla osittain suomalainen turvallisuuskulttuuri, joka on pyrkinyt vaimentamaan epäkohdat, niiden käsittelyn sijasta. On ollut hyväksyttyä sulkea ongelmat dokumenttien taakse ja iskeä dokumentit pölyttymään.
Käsien pesua vastuita jakamalla tapahtuu yhä
Vastuu turvallisuuden edistämisestä pitääkin kuulua ammattilaiselle. Usein se kuitenkin tarkoittaa sitä, että voidaan todeta asian olevan hoidossa, kunhan on nimetty vastuuhenkilö.
Näitä dokumentaatiouskovaisia on toki yhä vähemmän ja tuleva sukupolvi omaa paremman turvallisuuslukutaidon.
Hengenvaaratonta hengenvaaraa
Tutkimusten perusteella jokaisella on sisäsyntyinen tapa reagoida erilaisissa kriisitilanteissa. Usein tästä puhutaan temperamenttina, jota Suomessa tutkinut Liisa Keltikangas-Järvinen laajalti. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa temperamenttia – on vain sisäsyntyisiä tapoja reagoida asioihin.
Näitä eroja on hyvä pyrkiä ymmärtämään. Helposti tuomitsemme heitä, joilla on poikkeava temperamentti itsestämme. Joku saa kriisitilanteessa toimittua kylmän etäisesti ja edistäen kokonaisturvallisuutta, se ei tee hänestä silti tunteetonta psykopaattia (mikä toki voi myös olla taustalla selittävänä tekijänä). Joku taas romahtaa kyynelehtien maahan, eikä pysty liikkumaan. Näille primaarireaktioille emme mahda mitään ja ne ovat tutkimusten perusteella muuttumattomia piirteitä.
– Itse saanut harjoitella sitä reaktiota Meriturvan koulutuskeskuksella
Aspo Storhammar haluaa ymmärtää itseään, ihmisyyttä ja yhteiskuntaa, että voi valmentaa turvallisuutta. Yksi projekti vei hänet harjoittelemaan meripelastusta hallittuun ympäristöön.
– Vaikeaa sanoa olisiko oma reaktio oikeasti sama, kun kyseessä olisi ei hallittu riskitilanne
Vaikka kuinka treenaamme itseämme, temperamentti paljastuu usein vasta reaalisessa tilanteessa. On mahdollista harjoitella kuitenkin sitä, mitä primaarireaktion jälkeen tekee.
– Hätätilannekoulutuksen tavoite on edistää sitä, että kun kykenee toimimaan, tekee oikeita asioita
Joten hengenvaarattomien hengenvaara treenienkin merkitys on positiivinen, vaikka niissä ei päästäisi käsiksi sisäsyntyisiin toimintamalleihin.
Mitä tapahtuu, kun eloonjäämisvietti herää?
Lähelle itseä tuleva linja olisi hyvä saada muuhunkin turva-alan koulutukseen. Kun asiat koetaan lähellä olevana, siihen valmistaudutaan todennäköisemmin. Kun kriisit ja riskit saadaan käsiteltyä näkökulmasta, joka osuu koulutettavan maailmaan, menee viesti paremmin perille.
– Aivopesua tarvitaan, että ymmärretään turvallisuuden merkitys kaikessa
Toimia-ala missä estetään asioita tapahtumasta ei voi saada kauniita tarinoita aikaiseksi onnistumisista. Sen takia turvallisuus tulisi saada osaksi arkista tekemistä. Pitää edistää turvallisuuslukutaitoa, jotta kokonaisturvallisuus edistyy aidosti yhteiskunnassa.
On surullista, että vasta kun sattuu, tapahtuu
Niin on.
Aspo Storhammar
Turvallisuuskouluttaja