Viime teksti herätteli todellisuuteen siitä, kuinka moni kokee väkivaltaa tai sen uhkaa työssään. Luku on korkea (yli 10%) ja siihen puuttuminen tulisi olla jokaisen vastuulla. Työturvallisuuslaki määrittelee, että väkivalta pitää pyrkiä estämään ennakolta. Miten fyysistä väkivaltaa sitten voi torjua?
Käytännössä todistetusti toimivia tapoja on monia. Perinteinen insinöörilähestyminen, asioiden mittaaminen, tuo jo jonkin verran apua tilanteeseen. Muutoinkin tämä mahdollisten ongelmakohtien raportointi on riskejä vähentävää toimintaa.
Eli hyvä tapa aloittaa fyysisen väkivallan torjuminen, on käydä läpi henkilökunnan kanssa ne tilanteet, missä riski voi kasvaa liian suureksi. Kuten lähes kaikissa turvallisuusalan asioissa, myös fyysisen väkivallan torjunnassa on hyvä lähteä liikkeelle avoimesta kommunikoinnista.
Miten hyvä työpaikka toimii kriisiviestinnän tilanteissa?
Kehutut työnantajat ovat rakentaneet organisaation siten, että kriisitilanteista kommunikointi on sujuvaa. Tuo kommunikaatio nousee esille lähes kaikissa lähteissä – mitä paremmin ongelmista voi keskustella, sitä vähemmän kriisitilanteista on haittaa.
Käytännössä tuo viittaa siihen, että työntekijät saavat soveltuvia koulutuksia tilanteiden tunnistamiseen ennakolta, toimivat ratkaisut tilanteiden eskaloitumisen estämiseen ja avoimen ilmapiirin asioista puhumiseen.
Etenkin erilaisten ongelmakohtien esille nostaminen nimettömästi nousee myös esille eri kyselyissä. Anonymiteetti koetaan tärkeäksi etenkin toimipaikoissa, joissa väkivaltatilanteet rakentuvat organisaation sisäisistä jännitteistä.
Kuulostaa kovin yksinkertaiselta ja tavallaan sitähän turvallisuuden parantaminen usein on. Työpaikoilla harvoin vain aika riittää kaikkeen, mikä koetaan ylimääräisenä asiana. Kommunikoinnin laatu nousee tässä esille, että työpaikalla olevat hahmottavat turvallisuutensa olevan tärkeämpää kuin työtehtävien.
Tuo turvallisuus ennen tulosta ajattelu ei ole uusia innovaatio. Sitä on tehty monissa kulttuureissa ja se on taustalla myös moderneissa organisaatio- ja johtajuusmalleissa. Turvallisuus on vain päässyt unohtumaan, kun keskitytään olemaan ”lean” ja ”agile”, ilman kokonaisuuden hahmottamista.
Muutosvastarinta estää kaiken
Kun asioista puhutaan vastuullisten henkilöiden kanssa, nousee esille organisaatioiden ”muutosvastarinta”. Kuin se olisi järkähtämätön kallio, jonka ympäri asiat on vain pakko hoitaa. Näinhän se ei ole.
Muutosvastarintaa on tutkittu paljon ja harvoin kyseessä on ”muutoksen vastustaminen”. Usein taustavaikuttimina on koettu itsenäisyyden menestys, vääristyneet käsitykset nykytilasta ja monia muitakin sen sijasta, että olisi olemassa massiivista populaatiota, jotka vain vastustavat muutosta.
On helppoa verhoutua väittämän taakse. Hyvällä vaikuttavuudella saadaan koko henkilökunta, ylintä johtoa myöten, mukaan tekemään muutosta. Tällöin menneisyydestä päästä tulevaisuuteen siten, että se on henkilöiden hallinnassa ilman ”pakkoa”.
Mitä se, tarvittava muutos sitten, on? Ymmärryksen lisääminen asiasta. Mitä paremmin organisaationne ymmärtää fyysisen väkivallan riskitilanteet, sitä paremmin niitä voidaan torjua. Ihan kuten työturvallisuuslakikin asiasta sanoi – ne pitää pyrkiä estää ennakolta.
”Tehdään jo kaikki oikein”
Hienoa, loistavaa ja todella erinomaista. Kyseessä ei kuitenkaan ole asia, jonka voi sysätä sivuun, kun siihen on kerran perehtynyt. On suositeltavaa ylläpitää henkilökunnan kykyä kohdata vaaratilanteet. Ei kaikkien tarvitse jatkuvasti harjoitella reagointia, mutta suositeltavaa se toisinaan on tehdä.
Usein fyysisen väkivallan ja erinäisten riskitilanteiden estämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat sellaisia, että niitä ei tarvita. Ei sairaanhoitaja joka vuorossa koe väkivaltaa. Ei huoltoyhtiön yöpäivystyksestä aina tarvitse lähteä availemaan ovia alkoholisoituneille. Mitä vähemmän tilanteita syntyy, sitä parempi. Mutta mitä harvemmin tilanteita on, sitä huonommin osaamme niihin reagoida.
Kun jo yhtiössänne kaikki on kunnossa, niin on hyvä miettiä taitojen ylläpitämistä. Eihän se ole todennäköistä, että mitään pääsee tapahtumaan. Harvinaisia kaikenlaiset ylilyönnit ja kun jo keskimäärin riskejä kaikkialla hallintaan, niin eipä tilanteet usein pääse eskaloitumaan.
Jokainen haluaa olla se esimerkillinen toimija turvallisuuden kannalta. Hienoa, että teilläkin jo kaikki tehdään oikein.
10% suomalaisista kokee väkivaltaa tai sen uhkaa työpaikalla, vaikka kaikki tehdään jo oikein.