Anonyymin perfektionistin unelmatyö

11.12.2020

Osaava <3 Osaaja / Blogisarja osa 13

Turva-alalla on monimuotoista osaamista, jota harvoin osataan hyödyntää työelämässä tarpeeksi laajalti. Osaava esittelee blogisarjassa näitä alan osaajia edistääkseen alan verkostoitumista. Saimme sarjan kolmanteentoista blogiartikkeliin haastateltavaksi henkilön, joka löysi itsensä vahingossa.

Moni turva-alan ammattilainen on päätynyt sattumanvaraisesti alalle. Myös tällä kertaa haastateltu on yksi heistä ja kuten moni kaltaisensa, hän on löytänyt itsensä turva-alan kautta. Aiemmin jopa perfektionistiksi itsensä luokitellut henkilö on oppinut hyväksymään epätäydellisyyttä päästäkseen kohden täydellisyyttä.

Turvallisuutta perfektionistisesti

Perfektionismi lääketieteellisesti tarkoittaa pakonomaista tarvetta tavoitella vain ja ainoastaan täydellisyyttä. Se on lamaannuttava ajatuskierre ja ei sinällään voimaannuttava kokemus niin itselleen kuin muillekaan. Arkikielessä perfektionismi viittaa kuitenkin usein terveeseen muotoon, jota voitaisiin luonnehtia taipumuksena tavoitella täydellisyyttä. Ei siis välttämättömyys oman ihmisarvon kannalta, vaan asia, mitä kohden pitäisi pyrkiä.

Turva-alalla on voimassa ajattelu – ”riittävän hyvin”. Se on jopa voimaannuttavaa, että kaikesta ei voi stressata, eikä huolehtia. Se pitää alan osaajan työkykyisenä, kun osaa hahmottaa epätäydellisyyden kautta maailmaa.

Samalla on eettisesti ymmärrettävää pyrkiä täydellisyyteen, että koskaan ei tapahtuisi mitään negatiivista. Ei olisi työtapaturmia, ei väkivaltaa, eikä häirintää. Eiköhän kaikki sen täydellisyyden ajatuksen voi allekirjoittaa ja silti olla olematta perfektionisti.

– Onhan se jonkinlainen unelma, että menee auditointi ilman mitään negatiivista huomautettavaa

Turva-alan jaettu päiväunelma taitaa tuokin olla. Harva sitä uskaltaa vian sanoa ääneen ja siten asettaa omalle tekemiselleen mittaristo, jonka kaikki tietävät. Moni turva-alan osaaja ei halua ääneen huudella unelmiaan täydellisyydestä, ehkä sekin pitäisi olla normaalimpaa.

– Se on sitä samaa ”kaikki terveenä kotiin” -ajattelua mikä on monella, mitä siellä taustalla on

Perfektionistinen suhtautuminen turvallisuuteen on tämän blogisarjan perusteella aika yleinen tapa toimia, mutta sitä ei sanota ääneen tarpeeksi usein.

Yritän vain tehdä itsestäni tarpeettoman

Perfektionistinen tavoite äärimmäisilleen vietynä on tehdä turva-alan osaajasta tarpeettoman. Kun turvallisuuskulttuuri on tarpeeksi kehittynyt, ei sitä tarvitse erikseen turva-alanosaajien toimesta edistää. Eli myös anonyymi perfektionisti aidosti tekee töitä tehdäkseen itsestään turhan.

Turhautumista epätäydellisyyden parissa

Haastateltu vastaa muutaman sadan ihmisen hyvinvoinnista, lisäksi toki laatu, ympäristö ja muutkin HSEQ tittelin vastuut. Taustalla painaa ajatus siitä, että asiat voisi tehdä paremmin.

– Kun helpot kohdat on korjattu, niin on yhä vaikeampaa löytää kehitettävää ja siinä tarvitaan kaikkien osaamista

Mitä paremmin turvallisuuskulttuuri edistää yleisturvallisuutta, sitä parempia tuloksia saadaan. Sitä lähempänä perfektionistinen suoritus.

Onhan se ahdistavaa, jos on ihmisiä, joita turvallisuus ei näytä kiinnostavan

Samalla hän muistaa mainita, että ei oleta, että on olemassa ihmisiä, joita turvallisuus ei kiinnosta. On vain erilaisia tapoja suhtautua asiaan ja se tuottaa omia ongelmiaan kommunikointiin.

– Kofeiinin voimalla sitä jaksaa ne huonotkin päivät

Haastateltu ei ole turva-alan ainoa nikotiini ja kofeiinin suurkuluttaja. Ehkäpä Paulig tuo vielä markkinoille extrakofeiinisen kahvin turvallisuusalalle.

Moni perfektionisti lääkitsee itseään kestääkseen epätäydellisyyden.

– Onneksi opin sen jo vuosia sitten, että on kahdenlaisia asioita. Niitä, joihin voin vaikuttaa ja niitä, joihin en voi. Vain ensimmäisen ryhmän asioihin kannattaa käyttää energiaa.

Perinteinen ajatus on iskostunut myös haastatellun päähän. Kofeiinin sijasta on hyvä toisinaan istahtaa ja harjoittaa meditointia. Pitää hyväksyä epätäydellisyys, sallia oma turhautuminen ja sitten jatkaa kohden sitä perfektionismia.

Täydellistä turvaa ei ole olemassa

Moni on päässyt alalle vahingossa. Se on yllättävän yleinen reitti tämän hetken turvallisuuden huippuosaajille. Ei ollut virallisia reittejä valmistautua alalle ja he, joilla on ollut oikeanlainen ote elämään, ovat alalle päätyneet. Samalla alalla on oleskellut ne ”vanhan liiton” -persoonat, jotka nykyään ovat jo katoava luonnonvara.

Näitä molempia yhdistää pyrkimys pitää muita turvassa. Ehkäpä z-sukupolven turvaosaajat lähtevät sitten liikkeelle itsestään ja saavat siten luotua vielä toimivamman maailman.

– Miksi alalla olen pysynyt, kyllä se palautuu siihen tietynlaiseen auttamisen haluun

Moni perfektionistinen turva-alan osaaja haluaa auttaa muita. Vilpittömyys ja aitous, monella muulla alalla ne nähtäisiin, vielä jopa 2020, heikkoutena. Maailma onneksi muuttuu, mutta valmiiksi se ei tule koskaan.

Filosofinen pohdiskelu on turva-alan arkipäivää.

Hyvä aina välillä muistuttaa itseään mitä tehdään ja miksi

Mutta valitettavan usein se pohdiskelu kohdistuu vain muihin, eikä itseemme.

– Voihan mut nähdä parisuhdeterapeuttina monissa tilanteissa työpaikalla

Tutkimusten mukaan myös ne terapeutit tarvitset terapiaa. Oikeastaan jopa enemmän kuin asiakkaansa.

– Meillä annetaan tukea ja apua myös niissä tilanteissa

Haastateltu on pysynyt alalla, koska se sopii hänelle. Hän saa auttaa muita ja saa itse apua siihen. Onko silloin enää edes niin väliä, saako toteuttaa perfektionismiaan vai ei?

Perfektionismia on myös se, että osaa nähdä itsensä ulkopuolisena asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Siinä on moni saanut apua mindfulness harjoittelusta.

Mistä voi vielä parantaa

Turva-alalla on muutama yleinen mittari. Montako poissaoloon johtanutta tapaturmaa on yleinen mittari. Sitä on helppoa seurata ja se kertoo kätevän luvun, jota voi vertailla muiden kanssa.

Yhdysvalloissa kuolemaan johtaneista työtapaturmista 10 prosentissa oli syynä kemikaali- tai vastaava altistus. Lähes puolet, 40%, kuolintapauksista tapahtui liikenteessä. 287 myymälätyöntekijää kuoli Yhdysvalloissa vuonna 2018.

Eihän nuo luvut kerro mitään siitä, miten Suomessa tehdään asioita. Suomessa työtapaturma on johtanut kuolemaan noin 20 tapauksen verran vuosittain. Eli noin 1 kuolema sataatuhatta palkansaajaa kohden. Yhdysvalloissa se luku on yli kolminkertainen.

Suomessa on saatu työpaikalla tapahtuneet kuolemat laskemaan nopeasti. Tosin tilastoinnissa on se ongelma, että se ei ota täysin huomioon työperäisten sairauksien tuottamia terveysongelmia.

Eli palaamme lähtöruutuun asiassa. On mahdotonta vertailla keskenään edes kahta saman yhtiön eri yksikköä. On eri tapoja luokitella tilanteita ja erilainen suhtautuminen siihen, mitä halutaan painottaa.

Perfektionistin pitää tässä epämääräisyyden meressä velloa ja hyväksyä se, että kaikki oikea tekeminen ei välttämättä edes näy tilastoissa.

Joten mistä voisi parantaa?

Turvallisuuskulttuuri ei ole koskaan valmis, aina pitää havainnoida, kehittää ja pohtia merkityksiä

Eli unohdetaan ne luvut. Pidetään ne työkaluina, mutta ei anneta niiden tehdä päätöksiä. Sitä paitsi on hyvin vaikeaa mitata työviihtyvyyttä reaalisesti. Hyvä turvallisuuskulttuuri edistää työviihtyvyyttä, joka tutkitusti edistää myös tuottavuutta, se on sitä perfektionismia parhaimmillaan. Mitä enemmän turvallisuuden perfektionismia pyörittää, sitä useammin päätyy lean-oppeihin. Kait niissä on jotain samaa, että halutaan tehdä asiat mahdollisimman järkevästi.

Ehkäpä meidän kaikkien tulisi olla perfektionistisempia ja silti samalla osata ottaa rennommin. Ehkäpä meidän kaikkien on hyvä ottaa oppia rationaalisesta perfektionismista.

Top