Osaava <3 Osaaja / Blogisarja osa 20
Turva-alalla on monimuotoista osaamista, jota harvoin osataan hyödyntää työelämässä tarpeeksi laajalti. Osaava esittelee blogisarjassa näitä alan osaajia edistääkseen alan verkostoitumista. Saimme sarjan 20. blogiartikkeliin haastateltavaksi henkilön, joka on aiemmin työssään kokenut turvattomuutta.
Marika Kandell on modernilääkäri, hän tekee etävastaanottopalveluita asiakkailleen ja kiertää näkemässä kasvotusten muistisairaita senioreita, vaikka he eivät häntä muistaisikaan. Haastattelussa päädymme muistelemaan Kandellin kokemia turvattomia hetkiä ja pohtimaan ratkaisuja asioihin, joita ei ehkä voi ratkaista.
Läsnäolosta turvaa
Marika Kandell toimii etälääkärinä ja on harjoitellut olemaan läsnä, vaikka fyysisesti etäisyyttä olisikin.
Saan oltua paremmin läsnä, kun on enemmän aikaa keskittyä oleelliseen
Etälääkärin työssä etuina on se, että aikatauluissa ei tarvitse miettiä siirtymisiä eri yksiköiden välillä. Voi rauhassa tehdä omaa työtään ilman liiallisia ulkoisia häiriötekijöitä. Tosin Kandell on tehnyt työuraansa pienemmillä paikkakunnilla.
– Eräänä vuonna oli kova vauvabuumi, syntyi ihan kahdeksan lasta
Yleisellä tasolla terveydenhuollossa nähdään tarvetta ”omalääkäri” -toiminnan lisäämiselle. Tutkimusten ja kokemusten perusteella tulokset ovat parempia, kun lääkäri ja asiakas tuntevat toisensa pidemmältä ajalta. Toki siinäkin mallissa on omat ongelmansa, jotka usein kärjistyvät ”kylälääkäri” -ajattelussa. Tällöin ei ehkä sosiaalisista syistä uskalleta nostaa esille mielenterveysongelmia tai muita noloksi koettuja asioita.
Ongelman reaalisuus on suhteellisen pieni ja edelleen sitä saa kehitettyä sillä, että lääkäri itse on enemmän ihminen, kuin etäinen asiantuntija. Marika Kandell osaakin olla läsnä, vaikka ei olisikaan. Moderni esimerkki kylälääkäristä – sitä Suomi tarvitsee lisää.
Yhteiskunta voi sitä paremmin, mitä paremmin heikoimmista pidetään huolta. Etenkin ikääntyvä populaatio monella paikkakunnalla tarvitsee monenlaista läsnäoloa ylläpitääkseen mielekästä elämää.
Kolikon toinen puoli on se, että hoitohenkilökunta jää helposti yksin, kun halutaan tarjota palveluja pienillä paikkakunnilla taloudellisesti järkevästi.
– Voi olla, että yksikössä on vain kaksi työntekijää, molemmat vielä eri päädyissä rakennusta
Kun hoitohenkilökunta jää yksin, jää asiakkaalle valtaa, mitä hänellä ei pitäisi olla.
– Uhkaavasti käyttäytyvä saa tahtonsa läpi, jos ei läsnä ole ketään, kuka voisi tulla avuksi
Samalla, kun yhteiskunta tarjoaa asiakkaille palveluita ylläpitääkseen turvallisuutta, unohtuu helposti hoitohenkilökunnan kokema turvattomuus. Marika Kandell naurahtaa, kun häneltä kysyy omista negatiivisista kokemuksistaan jäätyään yksin työtilanteissa.
Naurahdin kysymykselle, kun sitähän turtuu siihen kaikkeen
Negatiivisista kokemuksista pitää saada puhua
Marika Kandell kertoo kokemuksiaan uhkaavista tilanteista. Esille nousee etenkin niin päihtyneet, kuin päihtymistä hakevat. Hyvä tiedostaa, että lähes jokaisella terveydenhuollon parissa työskentelevällä on useita vastaavia tapahtumaketjuja historiassaan.
Usein vain, kun niistä kokemuksista lopulta puhutaan, kohtaa vähättelyä.
– Tein rikosilmoituksen, mutta rikosta ei ollut tapahtunut, koska en suorittanut tilanteessa sillä hetkellä virkatehtävää, vaikka olin virkalääkäri, joten ei ollut voinut tapahtua virkamiehen väkivaltaista vastustamistakaan
Motivaatio asioiden käsittelyyn laskee ja mieli alkaa turtua ajan kanssa. Tutkimusten perusteella turtuminen on kuitenkin haitallinen tapa käsitellä ongelmia. Terveydenhuollon ammattilaisilla ei vain tarjota paljoa muita mahdollisuuksia jaksaa työssään – on pakko kivettää itseään.
Kun Marika Kandellilta kysyy turvattomuuden tunteista työssään, hän naurahtaa. Ei koska, se olisi hänestä hauskaa, vaan koska oikeuslaitos suhtautuu niihin naurettavasti.
Pitää muistaa, että meillä on palvelulupaus, ketään ei käännytetä hoidosta
On helppoa ajatella, että julkinen terveydenhuolto kuuluu kaikille. Samoin on helppoa sanoa, että eihän sitä toki saa tarjota siten, että vaarannetaan työntekijöiden turvallisuus. Molemmissa laki taustalla sanelee ehtoja, mutta todellisuus on usein monimutkaisempaa. On selkeä etu yhteiskunnalle palvella kaikkia avun tarvitsijoita, tutkimusten perusteella jopa edullisempaa hoitaa kaikkia ilman karsintaa.
Mutta jos hoitohenkilökunta väsyy, ei saada palveltua enää ketään. Siksi terveydenhuollon parissa työskentelevien pitää saada puhua ääneen kokemuksistaan. Pitää voida luottaa siihen, että samalla kun he pitävät huolen kaikista, pitää yhteiskunta myös heistä huolta.
Nollatoleranssi väkivaltaan
Monissa terveydenhuollon yksiköissä on tehty selväksi se, että heillä on nollatoleranssi väkivallalle ja uhkaavalle käytökselle.
Sen pitäisi näkyä arjessa
Nollatoleranssi on helppo lupaus. Eiköhän kaikki siten ajattele, jopa ne jotka väkivaltaisesti saattavat päätyä toimimaan. Silti tilanteita on päivittäin, etenkin kun hoitohenkilökunta jää yksin on riski suurempi.
– Eiköhän se riski ole aina olemassa, pitäisi työtilat suunnitella siten, että hoitohenkilökunta pääsee poistumaan paikalta ennen eskaloitumista
Joskus keskusteluun nousee tarve valmentaa hoitohenkilökunnalle itsepuolustustaitoja. Silloin on menty pahasti pieleen asian ymmärtämisen kanssa.
– Paras tapa toimia on suostua esim. lääkevaatimuksiin ja pyrkiä rauhoittamaan tilannetta
Aina ei vain ole mahdollista rauhoittaa, paeta tai toimia vaatimusten mukaan.
Etälääkärille ei tietenkään näitä tilanteita tapahdu
Modernit tavat palvella asiakkaita voivat olla avuksi hoitohenkilökunnan jaksamiseen muutoinkin, kuin säästyneinä työmatkoina. Nollatoleranssi onnistuu vain, kun estetään ongelmakäyttäytymisen mahdollisuus.
– Hyvä myös mainita, että suurin osa asiakkaista mukavia ihmisiä, eikä ketään pidä epäillä riskitekijäksi etukäteen
Marika Kandell nostaa keskustelussa usein esille sen, että hän kohtelee asiakkaitaan ihmisinä hyväksyen kaikki. Se avoimuus varmasti näkyy myös asiakkailleen, joka yleensä johtaa parempiin hoitotuloksiin. Kandell:n oma nollatoleranssi syrjimiseen näkyy arjessaan, toivottavasti myös muiden lupaukset siirtyvät käytäntöön.
Päivähoito kuuluu jokaiselle lapselle
Ajankohtaisista asioista keskustellessa siirtyy aihe nopeasti mediaan. Suomessa on todella erinomainen tilanne koronan kanssa, mutta tiettyjä medioita seuraamalla saa aivan toisen mielikuvan. Ongelma syntyy siitä, että epidemia on vaarallinen, mutta sen yliampuva uutisointi tuottaa todennäköisesti enemmän yksilöitä, jotka eivät noudata ohjeistuksia.
– Hurjapäät saa aina enemmän huomiota kuin kiltit tavalliset ihmiset
Marika Kandell ei syytä mediaa, ei edes ihmisyyttä. Hän vain toteaa, että jotkin asiat kiehtovat ihmismieltä enemmän kuin toiset. Lisäksi hän toteaa jakavansa palasia halusta seurata hurjapäisten ihmisten edesottamuksia. Harva meistä tiedostaa oman käyttäytymisensä ristiriitaisuutta.
– Julkinen keskustelu kärjistyy helposti, kun esillä pidetään ääripäitä
Kun media huutaa koronahuolia, mielenterveysongelmia ja väkivaltaa, syntyy mielikuva, että maailma voisi huonosti. Tilastollisesti elämme silti kaikkien aikojen parhainta aikaa. Meillä menee hyvin, vaikka ei tunnu siltä.
Kärjistyminen johtaa tarpeeseen löytää helppoja vastauksia, jota ruokitaan populismilla
Populismi pysyy hengissä niin pitkään, kuin ihmisiä saadaan peloteltua jollain. Pelko voi olla niin muukalaisiin, vähemmistöihin, terveyteen tai mihin tahansa kohdistuvaa – kunhan siitä löydetään fiktiivinen selitys pahalle ololle.
Yhteiskunnassa on silti myös reaalista pahaa oloa paljon. Se on osa ihmisen elämää ja siihen pitäisi saada apua.
– Mitä aikaisemmin ihmistä autetaan, sitä parempi meille kaikille
Kandell nostaa esimerkkien kautta esille tilanteen, jossa päivystyksessä väkivaltainen yksilö olisi saanut mielenterveyspalveluita nuorena. Päätyisikö yksilö, apua saatuaan, negatiivisen kierteeseen vai ei? Tilastollisesti tiedämme, että ainakin riski syrjäytymiseen pienenee ja siten myös ongelmakäyttäytymisen todennäköisyys laskee.
– Teemme velkaa tulevaisuuteen, kun emme pidä huolta lapsistamme
Medialla on iso rooli siinä kokonaisuudessa. Lapset kohtaavat yhä enemmän kärjistyneitä näkemyksiä, jotka ruokkivat pahaa oloa. Media tuottaa sisältöä, koska se myy. Mitäpäs jos käyttäisimme populistisen median sijasta euromme siihen, että jokainen lapsi saisi peruspalvelut edes. Lapsuudessa asetetaan palasia paikoilleen, jotka sitten näkyvät aikuisiällä. Lähes jokainen terveydenhuollon ammattilainen on joutunut kokemaan turvattomuutta, koska joku on lapsuudessa kokenut samaa.
Päivähoito on lapsen oikeus
Ei. Päivähoito lapselle on meidän kaikkien oikeus. Meillä kaikilla on oikeus tehdä työtämme ilman turvattomuuden tunnetta. Meillä kaikilla on oikeus elää elämää ilman turvattomuutta ja se elämä alkaa tasa-arvoisesta lapsuudesta ilman syrjintää. Se ei ehkä ole nopea ratkaisu tiettyyn ongelmaan, mutta se voi olla osa kokonaisuutta. Turvattomuuteen turtuminen ei ole median syytä, se on meidän kaikkien vastuulla. Eikä meidän pidä sitä hyväksyä.